Perinteet Virossa

Viron perinteet seuraavat usein vuoden kiertoa. Kesän pitkät valoisat päivät, pimeät talvet, sadonkorjuu, metsät ja maatalousmenneisyys ovat muovanneet juhlia ja kotien tapoja. Jaanipäev eli juhannus on yksi tunnetuimmista juhlista. Ihmiset voivat kokoontua perheen tai ystävien kanssa, sytyttää nuotion sallituissa paikoissa, syödä yhdessä, laulaa, tanssia ja viettää aikaa ulkona. Joulunvietossa yhdistyvät kristilliset, perheeseen liittyvät ja vuodenaikaan kuuluvat piirteet. Koteja voidaan koristella, sukulaiset kokoontuvat aterialle, haudoille viedään kynttilöitä ja juhlaan voidaan liittää vanhoja talviruokia tai saunomista. Mardipäev ja Kadripäev ovat syksyisiä perinteitä, joihin kuuluu naamioituneita vierailijoita, lauluja, hyvän toivotuksia ja pieniä lahjoja. Nykyään näitä tapoja pitävät usein yllä lapset, koulut, museot ja kansanmusiikkiryhmät. Saunominen voi olla säännöllinen henkilökohtainen tapa, perheen yhteinen käytäntö tai osa juhlaa. Tavat vaihtelevat, mutta peseytyminen, kuumuus, rauhallinen keskustelu, vilvoittelu ja yhteisten sääntöjen kunnioittaminen ovat yleisiä piirteitä. Kansanpuvut (rahvarõivad) edustavat tiettyjä pitäjiä tai alueita, eivätkä yhtä kaikille yhteistä kansallispukua. Niiden kuviot ja osat välittävät paikallista tietoa, joten niitä tulee käyttää kunnioittavasti. Suuret laulu- ja tanssijuhlat tekevät pitkäaikaisesta yhteistoiminnasta julkisen perinteen. Kuorot ja tanssiryhmät valmistautuvat yhdessä, ja tapahtumat yhdistävät taiteellisen osaamisen yhteisöön ja kansalliseen identiteettiin. Perinteet muuttuvat, kun perheet muuttavat, sukupolvet sekoittuvat tai käytännön olosuhteet vaihtuvat. Elävää perinnettä voi mukauttaa, mutta sen merkitystä ja yhteisön toiveita tulee silti kunnioittaa.