Rikosoikeus Suomessa

Suomen rikosoikeus perustuu laillisuusperiaatteeseen. Teosta voidaan rangaista vain, jos se oli tekohetkellä säädetty laissa rikokseksi, ja viranomaisten on noudatettava laillista menettelyä. Rikosasia alkaa usein poliisille tehdystä ilmoituksesta tai viranomaisen saamista tiedoista. Poliisi arvioi, täyttyvätkö esitutkinnan edellytykset. Esitutkinnassa poliisi kerää lausuntoja ja muuta näyttöä. Henkilöä voidaan kuulla epäiltynä, uhrina tai todistajana, ja kuhunkin asemaan liittyy erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Epäiltyä pidetään syyttömänä, kunnes syyllisyys on osoitettu, ja hänellä on oikeus saada tietää, mistä häntä syytetään. Epäillyllä voi olla avustaja, eikä hänen yleensä tarvitse auttaa oman syyllisyytensä todistamisessa. Rikoksen uhriksi joutunut eli asianomistaja voi vaatia rangaistusta silloin, kun se on tarpeen, ja vaatia korvausta. Uhrilla voi olla myös oikeus tukipalveluihin ja tietyissä tapauksissa oikeudelliseen apuun. Tutkinnan jälkeen syyttäjä arvioi, nostetaanko syyte. Syyttäjä ei ratkaise syyllisyyttä; sen tekee riippumaton tuomioistuin. Rikosasia käsitellään yleensä ensin käräjäoikeudessa. Siellä esitetään näyttöä, kuullaan osapuolia ja ratkaistaan, onko syyte näytetty vaaditulla tavalla toteen. Mahdollisia seuraamuksia ovat sakot, vankeusrangaistus, yhdyskuntaseuraamukset ja muut toimenpiteet. Seuraamus riippuu rikoksesta, olosuhteista, syyllisyyden asteesta, aiheutuneesta vahingosta ja sovellettavista oikeussäännöistä. Joissakin asioissa voidaan käyttää kevennettyä menettelyä, sovittelua tai kirjallista käsittelyä. Nämä vaihtoehdot eivät sovi kaikkiin rikoksiin eivätkä ole aina käytettävissä, ja niihin suostumisella voi olla oikeudellisia seurauksia. Tuomioistuimen ratkaisuun voi usein hakea muutosta ilmoitetuin ehdoin. Kirjallisessa ratkaisussa kerrotaan lopputulos, perustelut ja käytettävissä oleva muutoksenhakukeino.