Työoikeus Suomessa

Työsuhde syntyy yleensä, kun henkilö tekee henkilökohtaisesti työtä työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa vastaan. Todellinen työjärjestely ratkaisee, ei pelkästään sopimukseen kirjoitettu nimike. Työsopimus voi olla kirjallinen, suullinen tai sähköinen, mutta kirjalliset ehdot on paljon helpompi näyttää toteen. Tärkeitä ehtoja ovat työtehtävät, työpaikka, palkka, työaika, alkamispäivä sekä se, jatkuuko työ toistaiseksi vai määräajan. Suomalaista työehtosopimusta kutsutaan työehtosopimukseksi (työehtosopimus), ja siitä käytetään usein lyhennettä TES. Se voi määrittää esimerkiksi tietyn alan vähimmäispalkkoja, lisiä, työaikaa, lomia ja sairausajan palkkaa. Työnantajan on kohdeltava työntekijöitä oikeudenmukaisesti ja ehkäistävä lainvastainen syrjintä. Työntekijän on tehtävä työnsä huolellisesti, noudatettava laillisia ohjeita ja vältettävä työnantajan oikeutettujen etujen vahingoittamista. Työaikaa ja vuosilomaa koskevat säännöt luovat perusturvaa. Käytännön ehdot voivat riippua lainsäädännöstä, sovellettavasta työehtosopimuksesta, työsopimuksesta ja työn luonteesta. Työnantaja vastaa työturvallisuudesta ja työpaikan riskien käsittelystä. Työntekijän tulee noudattaa turvallisuusohjeita sekä ilmoittaa vaaroista, häirinnästä ja turvattomista oloista viipymättä. Työsuhdetta ei yleensä voi päättää ilman lainmukaista perustetta ja oikeaa menettelyä. Irtisanoutumiseen, irtisanomiseen, purkamiseen, määräaikaiseen työhön ja henkilöstön kollektiiviseen vähentämiseen sovelletaan eri sääntöjä. Ammattiliitoilla ja työnantajajärjestöillä on tärkeä asema suomalaisessa työelämässä. Luottamusmies tai joskus luottamusvaltuutettu voi avustaa työntekijöitä työpaikalla. Erimielisyydet alkavat usein työntekijän ja työnantajan välisestä keskustelusta. Jos se ei auta, mukaan voi tulla ammattiliitto, työsuojeluvaltuutettu, julkinen neuvontapalvelu, asianajaja tai tuomioistuin.