Luonto Suomessa

Suomenkielinen sana luonnolle on luonto. Suomessa luonto ulottuu etelän rannikoista ja viljelysmaista laajoihin pohjoisiin metsä- ja kosteikkoalueisiin. Metsät ovat näkyvin elinympäristö suuressa osassa maata. Ne tarjoavat elinympäristöjä luonnonvaraisille eläimille, virkistysmahdollisuuksia, toimeentuloa, puuntuotantoa ja hiilen varastointia sekä perinteisiä toimintoja, kuten marjojen ja sienten poimintaa. Suomi tunnetaan myös lukuisista järvistään, joistaan, kosteikoistaan, saaristaan ja rannikkovesistään. Nämä ympäristöt tarjoavat elinympäristöjä, juomavesivaroja, kalastusmahdollisuuksia, kulkureittejä sekä uinti- ja veneilypaikkoja. Vuodenajat vaikuttavat luontoon voimakkaasti. Lumi, jää, kevättulvat, pitkät kesäpäivät ja pimeät talvikuukaudet muuttavat kulkemista, eläinten käyttäytymistä, kasvien kasvua ja ulkoilun turvallisuutta. Jokaisenoikeudet antavat ihmisille mahdollisuuden nauttia monista luontoalueista maanomistuksesta riippumatta. Niiden perusteella voi tavallisesti kävellä, hiihtää, oleskella tilapäisesti sekä poimia luonnonvaraisia marjoja ja sieniä, jos toiminta ei aiheuta häiriötä tai vahinkoa. Jokaisenoikeudet eivät anna lupaa tehdä mitä tahansa missä tahansa. Kotien ja yksityisten pihojen yksityisyyttä on kunnioitettava, tulenteossa tarvitaan erityistä varovaisuutta ja tarvittaessa lupa, suojelualueilla voi olla rajoituksia eikä moottoriajoneuvoilla ole vastaavaa vapaata kulkuoikeutta. Luonnonsuojelu varjelee lajeja, elinympäristöjä, maisemia ja ekologisia prosesseja. Kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla on usein merkittyjä reittejä, kylttejä, palvelurakenteita ja paikallisia sääntöjä, joita kävijöiden tulee noudattaa. Suomen luonto tarjoaa tilaa, ravintoa, liikuntaa, oppimista ja rauhaa, mutta se voi myös koetella. Kylmä vesi, heikko jää, äkilliset säämuutokset, punkit, hyttyset, vaikeakulkuinen maasto, pitkä matka avun luo ja maastopalovaara edellyttävät valmistautumista.