Romanttinen parisuhde Suomessa

Romanttista parisuhdetta kutsutaan tavallisesti parisuhteeksi, ja kumppanista voidaan käyttää sanaa kumppani. Seurustelu tarkoittaa yleensä tapailua tai vakiintunutta seurustelusuhdetta. Suhteet voivat olla muodoltaan erilaisia ja niiden sitoutumisen aste voi vaihdella. Ihmiset voivat tapailla, asua erillään, asua avoliitossa tai olla avioliitossa. Suhteen merkitystä ei pidä päätellä muutaman tapaamisen perusteella. Kumppanien kannattaa keskustella siitä, tapailevatko he vain toisiaan, mitä sitoutuminen heille merkitsee ja miten he haluavat kuvata suhdettaan. Seksuaaliseen ja intiimiin kanssakäymiseen tarvitaan suostumus. Sen on oltava vapaaehtoinen, sen voi perua eikä sitä saa päätellä hiljaisuudesta, aiemmasta läheisyydestä, lahjoista, alkoholin käytöstä tai parisuhteen olemassaolosta. Tasa-arvo ei tarkoita sitä, että jokainen tehtävä pitäisi aina jakaa täsmälleen puoliksi. Se tarkoittaa, että molemmilla kumppaneilla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa ja neuvotella rahasta, kotitöistä, hoivasta, työstä, sosiaalisesta elämästä ja levosta ilman pelkoa. Yhdessä asumiseen liittyy käytännön kysymyksiä asumisesta, menoista, tavaroista, yksityisyydestä ja kotitöistä. Selkeät kirjaukset ja sopimukset voivat estää erilaisia muistikuva­eroja kasvamasta suuriksi ristiriidoiksi. Kumppanit säilyttävät usein osan itsenäisyydestään, kuten oman ajan, ystävät, kiinnostuksenkohteet ja yksityisen viestinnän. Läheisyys ei edellytä jatkuvaa saatavilla oloa, valvontaa tai luvan pyytämistä. Erimielisyydet ovat tavallisia, mutta uhkailu ja kontrollointi eivät ole. Uhkat, eristäminen, nöyryyttäminen, seksuaalinen painostus, taloudellinen kontrolli, vainoaminen ja fyysinen vahingoittaminen ovat vakavia varoitusmerkkejä. Suomessa apua voi saada parisuhdeneuvonnasta, terveyspalveluista, sosiaalipalveluista ja erityisjärjestöiltä. Yhteinen keskustelu ei sovi tilanteeseen, jos se lisää vaaraa. Välittömässä vaarassa on haettava hätäapua.