Kielet Norjassa

Norja eli norsk on Norjan julkisen elämän pääkieli. Sitä kirjoitetaan kahdella yhdenvertaisella virallisella normilla, bokmålilla ja nynorskilla, ja puhuttuja alueellisia murteita on monia. Useimmat käyttävät kirjoittaessaan bokmålia. Nynorskia käyttää pienempi mutta tärkeä osa väestöstä, erityisesti joissakin kunnissa ja alueilla, ja molempia normeja käytetään julkisessa koulutuksessa ja hallinnossa. Kirjoitusnormi ja puhuttu murre eivät ole sama asia. Ihminen voi kirjoittaa bokmålia, puhua paikallista murretta ja ymmärtää nynorskia käyttämättä sitä päivittäin. Saamen kielet, kuten pohjoissaame, luulajansaame ja eteläsaame, ovat tärkeitä alkuperäiskansan kieliä. Niiden käyttöä ja suojelua edistetään erityisesti alueilla, joilla elää saamelaisyhteisöjä. Kielelliset oikeudet voivat riippua palvelusta ja sijainnista. Englanti on yleinen vieras kieli kouluissa, mediassa, matkailussa ja monilla työpaikoilla. Se voi auttaa alussa, mutta se ei korvaa norjaa tai saamen kieliä kaikissa julkisissa, ammatillisissa tai sosiaalisissa tilanteissa. Lapset ja uudet tulijat voivat saada norjan kielen opetusta tai mukautettua opetusta kielitaitonsa karttuessa. Koulut ja työpaikat voivat myös käyttää tulkkeja, kun tärkeät tiedot on ymmärrettävä oikein. Norjan oppiminen auttaa työllistymisessä, koulutuksessa, julkisten palvelujen käytössä, ystävyyssuhteiden luomisessa ja osallistumisessa paikalliseen elämään. Murteiden kuunteleminen voi viedä aikaa, vaikka kirjoitettu kieli olisi jo tuttua. Kielen oppimisella on rajansa, ja se vaatii kärsivällisyyttä. Ääntäminen, murteet, kirjoitusnormit ja kulttuuriset viestintätavat kehittyvät kaikki vähitellen säännöllisen käytön myötä.