Perinteet Norjassa

Norjalaiset perinteet seuraavat usein vuodenaikoja ja valon vaihtelua. Perhejuhlat, ulkoilu, ruoka, musiikki, vaatetus ja paikalliset tapahtumat rytmittävät vuotta. Syttende mai eli Norjan perustuslain päivä 17. toukokuuta on merkittävä julkinen juhla. Lapset, kouluryhmät, puhallinorkesterit, liput, puheet ja yhteisön kulkueet ovat yleensä tärkeämmässä osassa kuin sotilaallinen näyttävyys. Jul on joulun aikaa, johon voi yhdistyä kristillinen merkitys sekä perheen tapoja, ruokaa, koristeita, lahjoja ja talvista tekemistä. Eri perheet viettävät sitä eri tavoin, myös maallisten tai erilaisten perinteiden yhdistelmien mukaisesti. Påske eli pääsiäisen aika liittyy monille kristinuskoon, perheen kanssa vietettyyn aikaan, lukemiseen, ulkoiluun ja oleskeluun hytte-mökissä. Mökki on kulttuurinen mielikuva, ei pääsiäisen vieton edellytys. Dugnad tarkoittaa vapaaehtoista tai yhteistä työtä ryhmän tai yhteisön hyväksi. Dugnadissa voidaan maalata, siivota, järjestää tapahtumia, ylläpitää yhteisiä tiloja tai auttaa toiminnassa. Ruokaperinteet vaihtelevat alueittain ja perheittäin. Kala, leipä, perunat, maitotuotteet, marjat, säilötyt ruoat, kahvi ja sesonkiruoat kuuluvat usein norjalaiseen ruokakulttuuriin, mutta mikään yksittäinen ruokalista ei edusta kaikkia. Juhlissa voidaan käyttää perinnevaatteita, kuten bunadia. Bunad-asut liittyvät usein alueisiin ja sukuhistoriaan, ja niiden valmistuksessa arvostetaan huolellista käsityötä; ne ovat siksi merkityksellisempiä kuin tavalliset naamiaisasut. Saamelaiseen perinteeseen kuuluvat kielet, käsityöt, vaatetus, ruokaan liittyvä tieto, tarinankerronta, musiikki, suhde maahan sekä vuodenaikaan liittyvät käytännöt. Ne ovat eläviä alkuperäiskansan perinteitä, eivät vain norjalaisten tapahtumien historiallista koristelua.